Sauna se on sauna – Tansaniassakin. Reissussa rähjääntynyt blondienkeli ja vatsanahkaansa luova Rouva Nahka saivat kipakat löylyt omassa pihasaunassa. Istumalaude oli tosin niin korkealla, että persjalkaisten suomalaisten broilerinkoivet eivät yltäneet alimmalle lauteelle. Ylös mentiin kuitenkin, oikein kaksi kertaa.

Asiaa, asiaa. Päiväkodissa kaikki hyvin, likaisenkirjavat lapset saivat seurakseen herrasvieraita, ja tietysti Suomesta. Eivät suomipojat tainneet arvata minkälaiseen hourulaan joutuivat, mutta ehjinä selvisivät, mokomat. Antakaapa muuten nuorille miehille kaksikymmentä lasta ja läjä piirustuspaperia, niin mitä saatte? Suomalais-tansanialaiset ilmavoimat paperilennokkien voimin. Varokaa silmämunianne!

Mitä on naisen elo ilman kampaajaa? Kurjuutta, kurjuutta vain. Tuumasta toimeen ja laitetaan blondiini intialaisen parturimestarin hoideltavaksi. Saisiko olla väriä? Kyllä kiitos, mutta tarjolla oli vain ruskeaa, ruskeampaa, ruskeinta - ja vihreää. Blondiinin juurikasvu jäi, mutta latvoista saatiin jotain pois. Hurmaava se on silti, blondimme.

Perjantaina nahanriekaleisiin peittyvä einiinhehkeä-rin sessa vaipui sairauden synkkään syöveriin. Mikä neuvoksi kun illaksi on kutsu asialliseen neljän vuosikymmenen juhlaan? Eikun blondi edustamaan ja jätetään rinsessa petiin korisemaan. Ei se kuollut, ei. Ottipa vahingon takaisin seuraavana päivänä kiskaisemalla kalsarikännit suomalaisen hengenheimolaisen kanssa ja pötkähti punkkaansa luultavasti puoli viideltä.

Päättivätpä reissulaiset lähteä elpymään viikonlopun tapahtumista läheiseen kiinalaiseen ravintolaan. ”Tofua, tofua”, kiljui nahkarinsessa ja blondikin sai rasvaatirskuvan, sikamaisen lounaan. Onni loppui lyhyeen kun pörinät alkoivat molempien ahmattien massuissa, seuraavaa työpäivää ei istuttu töissä, vaan – no, tiedätte kyllä missä. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Hiin ni kazi iliyo baki sasa.