Maanantai vei kotkanruusun ja kouvolankakkaran itse asiaan, matka kävi ihan oikealla autolla pääkallopaikalle työharjoitteluun. Sisuskalut käännettiin nurinpäin rynkkykyydissä perunapeltotiellä ja hyvinkin valkonaamaiset suomalaiset kohtasivat innokkaan lapsilauman. Ensi kättelyssä vieraille iskettiin vellikupit kouraan ja siinä sitä lusikoitiin, milloin velliä, milloin lölliä (joita Kotkassa kuulemma kutsutaan sattumiksi). Virtsan tahrima lattia houkutti matkalaisia leikkimään ja siellä sitten möngittiin legojen ja lelujen keskellä. Hymyä ja naurua riitti! Parivaljakkona ruusukakkara sai aikaan mahtavat jamitkin – vedettiin porukalla letkajenkkaa hikimärkyyteen asti. Kerran vielä. Ja vielä. Lopulta ulkomaan elävät hoippuivat pihalle tokenemaan – huomenna lisää.

Päivän jännittävin osuus koettiin tietysti vessassa. Kakkaran muistoissa oli sunnuntai-illan rattona pöntössä kellivä ällömato, mutta tänään oli ruususen vuoro. Karmea kiljunta houkutti paikalle apuvoimiakin, mutta ruusunen näytti mistä on Suomen naiset tehty. Käde t vapisten ja naama valkoisena vessasta palannut urhea nainen selvisi karvaörkin ja verenhimoisten moskiittojen hyökkäyksestä. Tähän vessaan ei liene enää menemistä.

Jostain syystä päivä aiheutti jonkinlaisen länsimaalaisuuden kaipuun ja työpäivän päätteeksi riennettiin lompakot turpeana läheisen hotellin uima-altaalle. Altaan vesi vaikutti turhan… märälle, joten ainoa kostuke päivälle oli ah, niin lempeä Tansanian Redd´s. *tsih*

Tipi-tii, sanovat linnut Suomessa, mutta Tansaniassa ne röhkivät, mölisevät ja röyhkäävät. Ainakin ne metrinkorkuiset nokkaelukat, joilla roikkuu ihmeellisiä lihanpaloja kaulan alueella. Samoja hongankolistajatinttejä hengailee myös hotellin alueella, liekö nokkivat turisteja välipalaksi samaan tapaan kuin suomalaiset varpuset leivänmuruja torilla? Matkalaisilla toistaiseksi kaikki raajat tallella.

Jotta arki ei unohtuisi, tänään oli siivouspäivä. Sen kunniaksi oli matollemme ilmestynyt läjä aasinpaskaa. Käänsimme maton toisinpäin – taas on siistiä!

Hakuna matata!