Kuuma, kostea, hikinen. Ensimmäiseksi lomaetapiksi pärähti hekumallinen Mombasa. Rynkkytietäkin rynkympi reitti vei rajan yli ja penkillä hyllyvät matkalaiset todistivat monenlaista ihmettä matkan varrelta. Aromaattisin lienee eltaantunut hyeena, joka oli siirtynyt taivaalliselle safarille kesken tien ylityksen. Onneksi oli iloisia kärpäsiä kavereina.

 

Mombasassa kannattaa vaihtaa hotellia joka päivä. Joka hotellissa tulee purkaa pursuavat kassit ja levitellä ryvettyneet roinat ympäriinsä. Tärkeää on  huolehtia, että hikisissä kasseissa lillottavat vaatteenriekaleet pysyvät aina sopivan kosteina, kuten ilmanala vaatii. Rinsessa ja Enkeli noudattivat näitä ohjeita kirjaimellisesti, mutta huuhtoivat hyeenanraadonarominsa iltaisin uima-altaassa tahi meressä. Kumpi lienee parempi, tuoksahtaa kuolleelle hyeenalle vai mädälle merilevälle? Kerrottakoon vielä, että näinkin kauan yhdessä seikkailleet ruskeanaamaiset suomalaiset menevät jo kaksosista. Ainakin kierosilmäisen kenialaisen kaupustelijan mielestä.

 

Jos on bensaa suonissa, ei parane jäädä yhdelle rannalle liiaksi aikaa. Lettipäistyneet neitokaiset hyppäsivät bussiin ja ottivat määränpääksi aurinkoisen Sansibarin. Rajan ylitys paikallisella pikalinjalla oli melkomoinen kokemus, mutta aina saa kun pyytää. Apua. Eikä aina tarvitse pyytääkään. Monta kokemusta rikkaampana yöpyivät sinisilmämme Dar es Salaamin yössä ja aamulla riensivät letit oikoisenaan kohti valkoisia rantoja ja paratiisisaarta.

 

Vanhoja oppeja noudattaen täytyi Sansibarillakin vaihtaa hotellia. Ensimmäisen yön kirppusirkuksen jälkeen itseään raivopäisinä raapivat matkalaiset juoksivat lähialueen hotellit läpi etsien kirputonta vaihtoehtoa. Ehkä kirputkin olisivat vielä menneet, jos seuralaiset hotellilla olisivat olleet edes alle kuusikymppisiä. Aikansa horistuaan eläkeläisten seuraneiteinä, ottivat Rinsessa ja Enkeli minibussin alleen ja hurauttivat mahdollisimman kauas pois. Nyt oltiin paratiisissa!

 

Viimeiset neljä päivää palvottiin aurinkoa ja palvattiin nahkaa. Krapulapäivän kunniaksi saatiin sentään sadetta ja ukkosta, mutta sitkeät suomalaiset pötköttivät silti rannalla. Harvoinhan sitä paratiisissa ollaan.

 

Kotimatka Moshiin taittui luksusbussilla. Ilmastointi löytyi ja kyllä sitä huudatettiinkin. Sinisin huulin selviydyttiin kotiin.

 

Suomineito kutsui jo vaativasti omiensa pariin, mutta eihän sitä ilman läksiäispippaloita voi lähteä. Eihän? Korskeat suomiuroot kaiversivat hikihelmat otsalla ananaksista drinkkikuppoja, ja niitä sitten kilisteltiin hyvästien merkeissä. Kippis.

 

Varoituksen sana kaikille Afrikan matkaajille. Tältä mantereelta ei voi poistua itkemättä. Rinsessan ja Enkelin kyyneleitä on vielä löydettävissä niin Kilimanjaron, Nairobin, Amsterdamin kuin Helsinki-Vantaan lentokentiltäkin.

 

Mama Africa aina sydämissämme. Kwa heri.Itku

1290529199_img-d41d8cd98f00b204e9800998e