Päivämme kohokohta oli käynti Moshissa. Kotikatumme on varsinainen kauppakatu, mitä et täältä saa, et ehkä tarvitsekaan. Sana ”kuoppainen” saa uuden merkityksen kun suomalainen jalka tallustaa monttujen (ja litistyneiden kananpoikien) koristamaa tietä.

Uusi tuttavuutemme oli daladala, joka toimittaa täkäläistä bussin virkaa. On hämmästyttävää huomata, kuinka monta ihmistä mahtuu pieneen pakettiautoon ja kuinka kenkälusikkamaisesti vanhat mummotkin työntyvät kissanmentävästä aukosta ihmisrykelmän sisään ja matkustavat tyyni ilme kasvoillaan määränpäähänsä. No, meidän ilmeemme ei ehkä ollut niin tyyni, mutta määränpäämme saavutimme kunnialla. Hintansa puolesta daladalalla kannattaa matkustaa jatkuvasti, yhdensuuntainen matka maksaa 12,5 senttiä.

Moshissa kaksi silmäparia kaikelle nähtävälle oli liian vähän. Ihmisiä oli paljon, likaa ja törkyä oli paljon, mutta mikä parasta, ”hakuna matataa” oli myös paljon. Tukkina nukkunut rinsessa sai kannoilleen huonohampaisen rastafarin, josta olikin työ ja tuska päästä eroon. Jostain syystä uneton pikkuenkeli sai tallustaa rauhassa, kun puolestaan rinsessan seuraan oli tunkua niin huonohampaisilla kuin hampaattomillakin.

Oppaamme Beatrice johdatti meidät paikalliselle torille, jossa koimme varsin lihaisan miehuuskokeen kulkiessamme laajan liha(ja kärpäs-)osaston läpi. Kasvissyöjärinsessalle haju toi mieleen koirien naudanmaha-aterian, mutta pikkuenkeli leijaili osaston läpi hengittämättä ja ilman kotoisia mielikuvia.

Raha on täälläpäin likaista, ainakin se tuppo joka putkahti pankkiautomaatista. Reilu sata euroa shillinkeinä täytti lompakon virkaa toimittaneen Marimekon pussukan niin, että pussukkaa kaulassaan kantava pikkuenkeli kulki loppumatkan etukenossa. Onneksi kulku oli ainakin pankkien kohdalla turvallista rynnäkkökiväärein varustautuneiden vartijoiden toimesta.

Kotimatkalla kuoppaisella tiellä vastaan tuli myös Tansanian ainoan poliisiopiston pojat. Vitsit ovat vähissä tällä porukalla, sillä yhdeksän kuukautta kestävä koulutus tekee opiston pojista niin aggressiivisia, että yleensä pistävät rikolliset hengiltä. Koulutuksen tällä erää pojat kuitenkin pieksivät vain pensasaitaa ja soivat meille muutaman ystävällisen sanan.

Tämän illan kruunasi pötsin täyttävä pitsa sekä pullolliset maailman parasta siideriä, Tansanian Redd`siä.

Lala salama!