Kuuma, kostea, hikinen. Ensimmäiseksi lomaetapiksi pärähti hekumallinen Mombasa. Rynkkytietäkin rynkympi reitti vei rajan yli ja penkillä hyllyvät matkalaiset todistivat monenlaista ihmettä matkan varrelta. Aromaattisin lienee eltaantunut hyeena, joka oli siirtynyt taivaalliselle safarille kesken tien ylityksen. Onneksi oli iloisia kärpäsiä kavereina.

 

Mombasassa kannattaa vaihtaa hotellia joka päivä. Joka hotellissa tulee purkaa pursuavat kassit ja levitellä ryvettyneet roinat ympäriinsä. Tärkeää on  huolehtia, että hikisissä kasseissa lillottavat vaatteenriekaleet pysyvät aina sopivan kosteina, kuten ilmanala vaatii. Rinsessa ja Enkeli noudattivat näitä ohjeita kirjaimellisesti, mutta huuhtoivat hyeenanraadonarominsa iltaisin uima-altaassa tahi meressä. Kumpi lienee parempi, tuoksahtaa kuolleelle hyeenalle vai mädälle merilevälle? Kerrottakoon vielä, että näinkin kauan yhdessä seikkailleet ruskeanaamaiset suomalaiset menevät jo kaksosista. Ainakin kierosilmäisen kenialaisen kaupustelijan mielestä.

 

Jos on bensaa suonissa, ei parane jäädä yhdelle rannalle liiaksi aikaa. Lettipäistyneet neitokaiset hyppäsivät bussiin ja ottivat määränpääksi aurinkoisen Sansibarin. Rajan ylitys paikallisella pikalinjalla oli melkomoinen kokemus, mutta aina saa kun pyytää. Apua. Eikä aina tarvitse pyytääkään. Monta kokemusta rikkaampana yöpyivät sinisilmämme Dar es Salaamin yössä ja aamulla riensivät letit oikoisenaan kohti valkoisia rantoja ja paratiisisaarta.

 

Vanhoja oppeja noudattaen täytyi Sansibarillakin vaihtaa hotellia. Ensimmäisen yön kirppusirkuksen jälkeen itseään raivopäisinä raapivat matkalaiset juoksivat lähialueen hotellit läpi etsien kirputonta vaihtoehtoa. Ehkä kirputkin olisivat vielä menneet, jos seuralaiset hotellilla olisivat olleet edes alle kuusikymppisiä. Aikansa horistuaan eläkeläisten seuraneiteinä, ottivat Rinsessa ja Enkeli minibussin alleen ja hurauttivat mahdollisimman kauas pois. Nyt oltiin paratiisissa!

 

Viimeiset neljä päivää palvottiin aurinkoa ja palvattiin nahkaa. Krapulapäivän kunniaksi saatiin sentään sadetta ja ukkosta, mutta sitkeät suomalaiset pötköttivät silti rannalla. Harvoinhan sitä paratiisissa ollaan.

 

Kotimatka Moshiin taittui luksusbussilla. Ilmastointi löytyi ja kyllä sitä huudatettiinkin. Sinisin huulin selviydyttiin kotiin.

 

Suomineito kutsui jo vaativasti omiensa pariin, mutta eihän sitä ilman läksiäispippaloita voi lähteä. Eihän? Korskeat suomiuroot kaiversivat hikihelmat otsalla ananaksista drinkkikuppoja, ja niitä sitten kilisteltiin hyvästien merkeissä. Kippis.

 

Varoituksen sana kaikille Afrikan matkaajille. Tältä mantereelta ei voi poistua itkemättä. Rinsessan ja Enkelin kyyneleitä on vielä löydettävissä niin Kilimanjaron, Nairobin, Amsterdamin kuin Helsinki-Vantaan lentokentiltäkin.

 

Mama Africa aina sydämissämme. Kwa heri.

 

Iloiset hikiläiskät hyppäävät kalpeanaamaisen paidalle kun kynnyksen yli astuu. Kuumempaa lienee vain saunomisen MM-kisoissa, tosin lähtee täälläkin toisinaan taju kankaalle ja suomalainen saattaa pötkähtää vaikka kukkapenkkiin. Länsimaalainen hienostunut kärsäelin saa varsin voimakkaita elämyksiä tansanialaisella kadulla tallatessaan, vastaan on tullut ainakin yrjö-, pervo- ja irstashiki. Nuuh nuuh.

Paras irtiotto arjesta on hyökätä möllistelemään safarille. Tärykalvoille rankempaa materiaalia saa, kun ottaa mukaan himpun alle kolmekymmentä laulavaa nappisilmäistä lasta. Swahilinkieliset lastenlaulut ovat varsin tarttuvia. Aa-ee-ii-oo-uu. Porukka kyllä hiljenee, kun näkyviin pärähtää kirahvi, seepra tahi muu ihmetys. Hiljaista oli myös silloin kun bussin tahmaisesta ikkunasta katsottiin lempiviä apinoita. Rakkautta oli se!  Ihastuneet suomineidot ottivat kyllä uusinnan moiselle safarireissulle ja räiskäyttivät itsensä toisellekin mokomalle. Nukkuivatpa vielä yön mökin kokoisessa teltassa näkymättömien, mutta ystävällisten hämähäkkien seurassa. Seuraavana aamuna hilpein mielin katsomaan leijonia, jotka töllöttäjien riemuksi ottivat hengiltä Timonin kaverin Pumban. Eipä tarvitse enää katsoa lastenohjelmia.

Ihanuuksilla on tapana loppua aikanaan, niin myös rinsessan ja blondienkelin työharjoittelu. Itku silmässä pykäsivät afrikanmatkaajat pystyyn kunnon läksiäiskekkerit notkuvine pöytineen ja vieraslistalta löytyivät niin lapset kuin huoltajatkin. Juhlatunnelma leiskahti kattopilareihin, kun punasilmäisille reissaajille esitettiin tansseja ja lauluja ja puheita ja rukouksia. Lahjatkin löysivät suomalaisten kosteisiin kouriin, eikä halailusta ja pussailusta tullut loppua. Ikävä, ikävä jäi.

Afrikkatunnelmaan pääsemiseksi kannattaa muuten ottaa letit. Blondienkelin päähän rakennettiin sipulin näköinen härveli, kun taas rinsessan kuulaa koristaa eräänlainen korihässäkkä. Neitokaisten ulkonäkö lähentelee jo Mama Africaa, kuulemma.

By the way, kassit ovat täynnä. Ei kaipausta, vaan kulahtanutta reissukamaa auvoista lomaa varten. Mombasa ja Zanzibar, valkoiset valloittajat saapuvat.

Mwaridi ulianza ku tanzua maua.

Työn raskaan raatajat ovat lomansa ansainneet. Kohti uusia tuulia ja suurta cityä – Arusha, täältä tullaan. Iloisin mielin matkalaiset pakkautuivat kalpeanaamoille varattuun matatuun ja rynkyti-rynkyttivät kohti määränpäätänsä. Ilmastoinnin puutos laittoi ahterit hikoamaan, mutta mitä siitä, kohta ollaan luksuslomalla.

Ensimmäinen epäilys iskeytyi hiestyneiden kannikoiden omistajiin, kun bussintynkä pysähtyi ”hotellin” eteen. Hmmm, karu eteinen, mutta huoneet ovat varmasti toista tasoa. Onneksi majapaikan sähköt olivat poissa, kun rinsessa ja blondienkeli avasivat sviittinsä oven. Onko tässä joku erehdys, miksi avaimemme sopii vaatekaapin oveen??? Oli siellä ikkuna katonrajassa, KÄYTÄVÄLLE! Onneksi reissulaiset maksoivat etukäteen kahdesta yöstä, ettei tarvinnut siirtyä avarampiin maisemiin.

Kyrsiinnyttyään vetämättömiin kimppavessoihin ja kylmää vettä valuttaviin yhteissuihkuihin, sankarit Suomesta ottivat taksin alle ja surauttivat kohti maasta taivaisiin kehuttua illanviettomestaa kaukana kaupungista. Ruoka oli njamhyvää, ja blondienkeli kaipasi vain musiikkia pikkukorvilleen. Liekö Ukko Ylijumala kuullut tämän vienon pyynnön, sillä samalla silmäniskemällä rytevä deejiiukko kiipesi koppiinsa ja väänsi nupit kaakkoon. Sankarit poistuivat teknoräppihelvetistä viitat hulmuten.

Illan ollessa vielä nuori ottivat, jo aavistuksen väsyneet, reissurähjäläiset uuden taksin alle ja päättivät kuiskata määränpäätoiveensa kuskin karvaiseen korvaan. Liekö ollut vaikkua, tahi jotain puutetta englanninkielen osaamisessa, mutta konkkaronkka päätyi epämääräisen syrjälle kujalle eiminnekään. Mölönpölöötä aikansa tankattuaan kuski kilautti kaverille, jonka korvat olivat putsattu ja englantikin taittui. Reggaebaariinhan nämä Suomileijonat on vietävä. Uukäännös ja eteenpäin.

Illan viimoinen etappi oli klubi kaupungin ulkopuolella. Paikallisten klubi. Paskajäykät valkonaamat saivat jokusen mustan naaman kääntymään hiipiessään sisään, ja hetken sinisilmien takana piipahti ajatus, onko tämä hyvä idea. Oli se. Klubin johtaja, hurmaava kumararyhtinen papparainen, huolehti arvovieraistaan esimerkillisesti koko illan. Saattoipa jopa rinsessan ja blondienkelin vessaan, ja piti oven takana vahtia ulkopuolisten hyökkäysten varalta. Tulihan niitä jokunen, lähestymisyrityksiä, mutta tiukalla otteella henkilökunta läiski kiinnostuneet kauemmas.

Ai niin, luulitteko Michael Jacksonin olevan kuollut ja kuopattu? Ehei, siellä se vetää keikkaa Arushan lähiössä ja täydessä terässä. On saanut jopa vähän rusketusta.

Kaikki kaunis loppuu aikanaan, ja ilta päättyi vaatekaappiin. Helvetillisen metelin voimin kasvatettiin silmäpusseja sekin yö. Hyvää huomenta.

Epätoivoisena hetkenä tekee epätoivoisia tekoja. Taas taksi alle ja lähimpään hotelliin, jossa on uima-allas. Ryytyneet matkaajat hypistelivät kuppahotellinsa reikäisiä ja kusenpolttamia pyyhkeitä ja pällistelivät silmät ymmyrkäisinä loistohotellin tarjontaa. Joo, olisi vähempikin riittänyt. Blondienkeli pelasti tilanteen pummaamalla porukalle samanlaiset pyyhkeet kuin muillakin, kusenpolttamat pidettiin piilossa kassissa. Auvoa oli auringossa.

Kotiin palattiin kiireellä. Älkää, hyvät kanssaihmiset, lähtekö lomalle. Se voi olla yhtä helvettiä.

Ume shuhudia miujuza.

Sauna se on sauna – Tansaniassakin. Reissussa rähjääntynyt blondienkeli ja vatsanahkaansa luova Rouva Nahka saivat kipakat löylyt omassa pihasaunassa. Istumalaude oli tosin niin korkealla, että persjalkaisten suomalaisten broilerinkoivet eivät yltäneet alimmalle lauteelle. Ylös mentiin kuitenkin, oikein kaksi kertaa.

Asiaa, asiaa. Päiväkodissa kaikki hyvin, likaisenkirjavat lapset saivat seurakseen herrasvieraita, ja tietysti Suomesta. Eivät suomipojat tainneet arvata minkälaiseen hourulaan joutuivat, mutta ehjinä selvisivät, mokomat. Antakaapa muuten nuorille miehille kaksikymmentä lasta ja läjä piirustuspaperia, niin mitä saatte? Suomalais-tansanialaiset ilmavoimat paperilennokkien voimin. Varokaa silmämunianne!

Mitä on naisen elo ilman kampaajaa? Kurjuutta, kurjuutta vain. Tuumasta toimeen ja laitetaan blondiini intialaisen parturimestarin hoideltavaksi. Saisiko olla väriä? Kyllä kiitos, mutta tarjolla oli vain ruskeaa, ruskeampaa, ruskeinta - ja vihreää. Blondiinin juurikasvu jäi, mutta latvoista saatiin jotain pois. Hurmaava se on silti, blondimme.

Perjantaina nahanriekaleisiin peittyvä einiinhehkeä-rin sessa vaipui sairauden synkkään syöveriin. Mikä neuvoksi kun illaksi on kutsu asialliseen neljän vuosikymmenen juhlaan? Eikun blondi edustamaan ja jätetään rinsessa petiin korisemaan. Ei se kuollut, ei. Ottipa vahingon takaisin seuraavana päivänä kiskaisemalla kalsarikännit suomalaisen hengenheimolaisen kanssa ja pötkähti punkkaansa luultavasti puoli viideltä.

Päättivätpä reissulaiset lähteä elpymään viikonlopun tapahtumista läheiseen kiinalaiseen ravintolaan. ”Tofua, tofua”, kiljui nahkarinsessa ja blondikin sai rasvaatirskuvan, sikamaisen lounaan. Onni loppui lyhyeen kun pörinät alkoivat molempien ahmattien massuissa, seuraavaa työpäivää ei istuttu töissä, vaan – no, tiedätte kyllä missä. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Hiin ni kazi iliyo baki sasa.

Aika rientää kuin hiekkapöly tuulessa. Yskösten määrä lintukodossamme on jäänyt minimiin, kiitos alkoholiin säilötyn homeopaattisen lääkkeen: blondin tila on kohentunut. Saparorinsessa puolestaan hörppii omia homeopaattisia juomiaan karrelle kärventyneen nahkansa pelastamiseksi. Voi aurinko minkä teit rinsessan hennolle hipiälle! Niin makaa kuin petaa.

Highway Supermarket tuli katsastettua ja tarkalla silmällä. Pulloja siellä ainakin oli, monessa rivissä. Osa tarttui mukaan, osa ei. Kotimatkalla takapenkin reissaajat puristivat kiliseviä kassejaan rystyset valkoisina, perspuolen alla oleva taksi tuntui vetelevän viimeisiään. Työntää ei sentään tarvinnut, vaikka matkan teko välillä pysähtyikin käkkyrän sammuessa. Ostosseikkailua seurasi tyttösten herkkuhetki, patongit pöytään ja juustot suuhun. Kyytipojaksi ranskalaista viiniä, ja taas elo hymyili punertavin hampain.

Viikon odotettu kohokohta pätkähti lauantaina, kun läheisellä hotellilla esiintyi armoton Warriors from The East. Jäykät suomilanteet saivat haastetta kympillä kun ääniaallot iskivät regeetä, rokkia ja bluussia – mutta hyvin me vedettiin, eikö? Blondienkeli tyhjensi saparorinsessan lompakon ja livahti Moshin kuumimpaan yökerhoon La Ligaan, rinsessa sai onneksi kyydin kotiin rastafarien keikkabussilla hilpeässä seurassa. Älkää huolehtiko, molemmilla oli mukana suomalaiset henkivartijat. Rasta cool!

Nimependezwa sana!